Epätoivosta iloon

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.(Matt 7:7)

Jumalan Sanan vaatimusten ja inhimillisen heikkoutemme välissä saatamme joskus joutua epätoivon ja neuvottomuuden umpikujaan. Miten löytää omasta itsestään voimaa, kun ongelma on juurikin oma itsensä?

Jeesuksen lupaukset antavat toivoa. Meidän ei tarvitse kuin yksinkertaisesti pyytää. Jumala on se, josta kaikki voimat ja kyvyt ovat lähtöisin. Itsestämme ei tarvitse mitään löytyä. Sanasta ymmärrämme senkin, että jos meillä on edes tahtoa elää Jumalan tahdossa, on sekin jo Jumalan vaikuttamaa. Hän on silloin jo tehnyt meissä valtavan työn, ja me voimme tuon työn perustalla anoa voimaa, kykyä, kestävyyttä - mitä ikinä tarvitsemme Hänen tahtonsa mukaan elämiseen.

Ja tuon lupauksen perusteella voimme uskoa saavamme vastauksen, vaikka emme sitä vielä kokisi. Voimme siis pyytää ja kiittää, ja sillä tavalla vapaudumme epätoivosta siihen iloon johon Jumalan on meidät kutsunut.

Lähestykää Jumalaa

Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. (Jaak 4:8)

Raamattu on kertomus siitä, kuinka Jumala löytää kadoksissa olevan ihmisen. Ihmeellisintä kertomuksessa on, että Jumala ottaa itse pois ainoan asian joka on esteenä - synnin. Sen Hän teki antamalla Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan meidä sijastamme. Kaikki on valmiiksi tehty, ja me saamme vain tulla ja vastaanottaa tämän sovituksen, ja tulla Jumalan löytämäksi.

Ainoa este tälle voi enää olla meissä itsessämme. Jumala on tullut lähelle, nyt on meidän vuoro. Saamme kääntyä Hänen puoleen ja puhdistua, vapautua, pelastua. Synnin kahleet kirpoavat Jumalan voimasta, ja saamme kokea ihmeellisen läheisyyden Luojamme kanssa, josta psalmin kirjoittaja ihanasti lausui: "minun onneni on olla Jumalaa lähellä" (Ps 73:28)

Lamppu sekä öljyä

Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. (Matt 25:3-4)

Vertauskuva on selkeä. Lamppu kuvastaa ulkokuorta, öljy sisällä olevaa elämää. Lamppu ilman öljyä ei anna valoa, ja on pimeässä täysin hyödytön. Jumala ei ole kiinnostunut tyhjistä muotomenoista tai sanahelinästä  Uskonelämä ei ole esittämistä. Jos meillä ei ole yhteyttä Jumalaan, jos emme perusta elämäämme Sanan varaan ja täyty jatkuvasti Pyhästä Hengestä, jos emme elä Kristukselle ja vaella Hänen yhteydessään, olemme yhtä kadoksissa kuin kadotuksen tietä kulkevat. Seurakunnassa käyminen tai uskovana esiintyminen ei hyödytä.

Onko sinulla öljyä lampussa?

Epäonnistumiset voimaksi

Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot (Sak 4:6)

Maailman alkeisvoimien alla ajattelemme, että jos olemme usein epäonnistuneet, vähentää se mahdollisuuksiamme onnistua jatkossa. Mutta Jumalan valtakunnan lainalaisuudet toimivat päinvastaisella periaatteella.

Jos menneet epäonnistumiset saavat meidät näkemään oman luonnollisen luonteemme heikkouden ja kykenemättömyyden elää oikein, ja sen myötä Pyhä Henki saa ohjata meidät Jumalan luokse parannusta tekemään ja vastaanottamaan armon, kasvaa meille jokaisesta epäonnistumisesta vain suurempi mahdollisuus jatkossa onnistua. Sillä niiden kautta opimme entistä vähemmän turvautumaan omaan voimaamme ja kykyihimme, ja sen sijaan antamaan Jumalan vaikuttaa meissä Hänen voimaansa.

Itseluottamuksemme ei riipu omista onnistumisistamme, vaan Kristuksen täydellisyydestä. Mitä tietoisemmaksi tulemme omasta heikkoudestamme, sitä enemmän voi Hänen Henkensä saada meissä tilaa, ja sitä syvempään lepoon Kristuksessa pääsemme omista yrityksistämme ja kuolleista töistämme. 

Tutki minua, Jumala

Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. (Ps.139:23)

Jumala ei tahdo että tutkimme itseämme. Emme pysty näkemään itseämme oikeassa valossa, sillä itsensä tutkiminen omasta itsestään käsin on kuin koittasi nähdä pilkkopimeässä. Vain Hänen valossaan voimme nähdä totuudellisesti. Siksi emme voi itse tehdä muuta kuin rukoilla, että Jumala tutkisi meitä.

Kun sitä rukoilemme vilpittömällä mielellä, saamme jäädä Hänen eteensä rauhassa ja levossa ja odottaa Hänen toimivan. Hän on Sydänten Tuntija ja Tutkija, joka näkee kaiken mikä meissä tarvitsee puhdistusta; vanhat ja väärät tottumukset sekä ajatusmallit, oman yrittämisemme ja itsestämme käsin toimimisen, ja kaiken muun mikä vielä ehkä estää meitä elämästä täydessä siunauksessa.

Tämän kaiken Hän tekee ylhäältä tulevan viisauden kautta, joka on puhdasta, rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Kun taivaallinen Isä puhdistaa lapsiaan, ei siinä ole vihaa tai tuomiota, sillä Hänen vihansa ja tuomionsa oli Kristuksen päällä. 

Lakkaa siis etsimästä itsestäsi vikoja ja keskittymästä asioihin jotka sinusta näyttävät ongelmilta ja puutteilta, ja nosta katseesi Häneen. Jumala hyväksyy sinut Jeesuksen sovintoveren tähden yhteyteensä sellaisena kuin olet, ja kaiken mitä Hän haluaa sinussa muuttaa, voi tapahtua vain kun Hän itse saa johtaa ja hallita koko prosessia. Saat kokea suurimman ihmeen, sisäisen uudistumisen.

Aasilla ratsastava kuningas

"Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'." (Matt.21:5)

Jeesus vaappui Jerusalemiin aasin kyydillä, ja sai aikaan totaalisen kaaoksen Jumalan temppelissä.

Inhimillisin silmin nähtynä kuva voi olla yllättävä ja hämmentävä, mutta niinkuin Jeesuksen teot aina, kuvastaa se täydellisesti Jumalan olemusta.

Hänen läsnäolonsa asuinpaikaksi tarkoitetusta pyhäköstä oli tehty markkinatori. Ylistyksen ja rukouksen hetkeksi tarkoitetusta uhraamisesta oli tullut suorituksenomainen, omavanhurskas teatterinäytös. Kansansa palvelijoksi tarkoitetuista papeista oli paisunut itsensä korottaneita poliitikkoja. Siksi he eivät tunnistaneet Kuningastaan Hänen tullessaan, eikä Kuningas osoittanut tuntevansa heitäkään. 

Tunnemmeko me Jeesuksen, kun Hän tulee luoksemme? Joutuuko Herra toteamaan hengellisyytemme ja seurakuntaelämän olevan pelkkää eksyttävää tyhjäntoimitusta? Otammeko vastaan aasilla ratsastavan Kuninkaan, vai vaadimmeko jotain silmän pyyntöä miellyttävämpää? Joutuuko Jeesus heittämään pyhäkkömme myyntipöydät ylösalaisin tehdessään tilaa rukousalttarille? Joutuuko Hän vitsansa voimalla pudottamaan meidät alas korokkeilta, joille olemme itsemme nostaneet?

Hän tuli lunastamaan henkensä hinnalla meidät yhteyteensä. Mutta me emme ole tahtoneet. Tahdomme mielummin hienoja ohjelmanumeroita ja hyvää viihdettä. Mutta vielä Hän kutsuu, vielä Hän kolkuttaa ovella, ja odottaa meidän vain avaavan oven ja sanovan: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen".

Ylistäminen ja vapaus

Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. (Apt.16:25-26)

Voimme tätä kertomusta lukiessamme ajatella, että ylistäminen avasi vankilan ovet ja vankien kahleet. Mutta jos ylistäminen olisi saanut sen aikaan, miksi Paavali ei sitten myöhemmin vankilassa ollessaan vain alkanut ylistämään ja päässyt vapaaksi, vaan jäi istumaan ja mahdollisesti myös kuoli vankeudessa?

Siksi, koska ylistämisen tarkoitus ei ole tuoda meille tai lähimmäisillemme vapautusta ulkoisista vaikeuksista. Jos Jumala tahtoo vapauttaa meidät niistä ja tekee sen kun alamme ylistämään Häntä, niin tapahtukoon. Mutta ylistäminen ei ole kaupankäyntiä; "Sulle ylistys, mulle helpotus". 

Todellinen ylistäminen on aidon kiitollisuuden ja ilon pulppuamista sisimmästämme siitä hyvästä, että Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo vapauttanut meidät synnin ja pimeyden kahleista. Ulkoiset olosuhteet ovat sen jälkeen kaikki Hänen käsissään, ja voimme luottaa siihen että Hän johdattaa meidät aina oikeaan paikkaan, vaikka se tarkoittaisi ulkoisesti nähden vankeutta ja ahdistusta. 

Paavali ymmärsi tämän, ja kirjoitti siksi vankilassa ollessaan iloiten siitä, että "se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi" (Fil.1:8). Kun näemme hänen tavoin ja opimme ylistämään Jumalaa riippumatta siitä saammeko helpotusta ulkoisiin ahdistuksiin, olemme voittamattomia. 

Aito ylistys kumpuaa sisäisestä vapaudesta - olemme vapaita vaikka olisimmekin vankilassa.