Ylistäminen ja vapaus

Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. (Apt.16:25-26)

Voimme tätä kertomusta lukiessamme ajatella, että ylistäminen avasi vankilan ovet ja vankien kahleet. Mutta jos ylistäminen olisi saanut sen aikaan, miksi Paavali ei sitten myöhemmin vankilassa ollessaan vain alkanut ylistämään ja päässyt vapaaksi, vaan jäi istumaan ja mahdollisesti myös kuoli vankeudessa?

Siksi, koska ylistämisen tarkoitus ei ole tuoda meille tai lähimmäisillemme vapautusta ulkoisista vaikeuksista. Jos Jumala tahtoo vapauttaa meidät niistä ja tekee sen kun alamme ylistämään Häntä, niin tapahtukoon. Mutta ylistäminen ei ole kaupankäyntiä; "Sulle ylistys, mulle helpotus". 

Todellinen ylistäminen on aidon kiitollisuuden ja ilon pulppuamista sisimmästämme siitä hyvästä, että Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo vapauttanut meidät synnin ja pimeyden kahleista. Ulkoiset olosuhteet ovat sen jälkeen kaikki Hänen käsissään, ja voimme luottaa siihen että Hän johdattaa meidät aina oikeaan paikkaan, vaikka se tarkoittaisi ulkoisesti nähden vankeutta ja ahdistusta. 

Paavali ymmärsi tämän, ja kirjoitti siksi vankilassa ollessaan iloiten siitä, että "se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi" (Fil.1:8). Kun näemme hänen tavoin ja opimme ylistämään Jumalaa riippumatta siitä saammeko helpotusta ulkoisiin ahdistuksiin, olemme voittamattomia. 

Aito ylistys kumpuaa sisäisestä vapaudesta - olemme vapaita vaikka olisimmekin vankilassa.