Epätoivosta iloon

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.(Matt 7:7)

Jumalan Sanan vaatimusten ja inhimillisen heikkoutemme välissä saatamme joskus joutua epätoivon ja neuvottomuuden umpikujaan. Miten löytää omasta itsestään voimaa, kun ongelma on juurikin oma itsensä?

Jeesuksen lupaukset antavat toivoa. Meidän ei tarvitse kuin yksinkertaisesti pyytää. Jumala on se, josta kaikki voimat ja kyvyt ovat lähtöisin. Itsestämme ei tarvitse mitään löytyä. Sanasta ymmärrämme senkin, että jos meillä on edes tahtoa elää Jumalan tahdossa, on sekin jo Jumalan vaikuttamaa. Hän on silloin jo tehnyt meissä valtavan työn, ja me voimme tuon työn perustalla anoa voimaa, kykyä, kestävyyttä - mitä ikinä tarvitsemme Hänen tahtonsa mukaan elämiseen.

Ja tuon lupauksen perusteella voimme uskoa saavamme vastauksen, vaikka emme sitä vielä kokisi. Voimme siis pyytää ja kiittää, ja sillä tavalla vapaudumme epätoivosta siihen iloon johon Jumalan on meidät kutsunut.

Lähestykää Jumalaa

Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. (Jaak 4:8)

Raamattu on kertomus siitä, kuinka Jumala löytää kadoksissa olevan ihmisen. Ihmeellisintä kertomuksessa on, että Jumala ottaa itse pois ainoan asian joka on esteenä - synnin. Sen Hän teki antamalla Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan meidä sijastamme. Kaikki on valmiiksi tehty, ja me saamme vain tulla ja vastaanottaa tämän sovituksen, ja tulla Jumalan löytämäksi.

Ainoa este tälle voi enää olla meissä itsessämme. Jumala on tullut lähelle, nyt on meidän vuoro. Saamme kääntyä Hänen puoleen ja puhdistua, vapautua, pelastua. Synnin kahleet kirpoavat Jumalan voimasta, ja saamme kokea ihmeellisen läheisyyden Luojamme kanssa, josta psalmin kirjoittaja ihanasti lausui: "minun onneni on olla Jumalaa lähellä" (Ps 73:28)

Lamppu sekä öljyä

Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. (Matt 25:3-4)

Vertauskuva on selkeä. Lamppu kuvastaa ulkokuorta, öljy sisällä olevaa elämää. Lamppu ilman öljyä ei anna valoa, ja on pimeässä täysin hyödytön. Jumala ei ole kiinnostunut tyhjistä muotomenoista tai sanahelinästä  Uskonelämä ei ole esittämistä. Jos meillä ei ole yhteyttä Jumalaan, jos emme perusta elämäämme Sanan varaan ja täyty jatkuvasti Pyhästä Hengestä, jos emme elä Kristukselle ja vaella Hänen yhteydessään, olemme yhtä kadoksissa kuin kadotuksen tietä kulkevat. Seurakunnassa käyminen tai uskovana esiintyminen ei hyödytä.

Onko sinulla öljyä lampussa?

Epäonnistumiset voimaksi

Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot (Sak 4:6)

Maailman alkeisvoimien alla ajattelemme, että jos olemme usein epäonnistuneet, vähentää se mahdollisuuksiamme onnistua jatkossa. Mutta Jumalan valtakunnan lainalaisuudet toimivat päinvastaisella periaatteella.

Jos menneet epäonnistumiset saavat meidät näkemään oman luonnollisen luonteemme heikkouden ja kykenemättömyyden elää oikein, ja sen myötä Pyhä Henki saa ohjata meidät Jumalan luokse parannusta tekemään ja vastaanottamaan armon, kasvaa meille jokaisesta epäonnistumisesta vain suurempi mahdollisuus jatkossa onnistua. Sillä niiden kautta opimme entistä vähemmän turvautumaan omaan voimaamme ja kykyihimme, ja sen sijaan antamaan Jumalan vaikuttaa meissä Hänen voimaansa.

Itseluottamuksemme ei riipu omista onnistumisistamme, vaan Kristuksen täydellisyydestä. Mitä tietoisemmaksi tulemme omasta heikkoudestamme, sitä enemmän voi Hänen Henkensä saada meissä tilaa, ja sitä syvempään lepoon Kristuksessa pääsemme omista yrityksistämme ja kuolleista töistämme. 

Tutki minua, Jumala

Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. (Ps.139:23)

Jumala ei tahdo että tutkimme itseämme. Emme pysty näkemään itseämme oikeassa valossa, sillä itsensä tutkiminen omasta itsestään käsin on kuin koittasi nähdä pilkkopimeässä. Vain Hänen valossaan voimme nähdä totuudellisesti. Siksi emme voi itse tehdä muuta kuin rukoilla, että Jumala tutkisi meitä.

Kun sitä rukoilemme vilpittömällä mielellä, saamme jäädä Hänen eteensä rauhassa ja levossa ja odottaa Hänen toimivan. Hän on Sydänten Tuntija ja Tutkija, joka näkee kaiken mikä meissä tarvitsee puhdistusta; vanhat ja väärät tottumukset sekä ajatusmallit, oman yrittämisemme ja itsestämme käsin toimimisen, ja kaiken muun mikä vielä ehkä estää meitä elämästä täydessä siunauksessa.

Tämän kaiken Hän tekee ylhäältä tulevan viisauden kautta, joka on puhdasta, rauhaisaa, lempeää, taipuisaa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä. Kun taivaallinen Isä puhdistaa lapsiaan, ei siinä ole vihaa tai tuomiota, sillä Hänen vihansa ja tuomionsa oli Kristuksen päällä. 

Lakkaa siis etsimästä itsestäsi vikoja ja keskittymästä asioihin jotka sinusta näyttävät ongelmilta ja puutteilta, ja nosta katseesi Häneen. Jumala hyväksyy sinut Jeesuksen sovintoveren tähden yhteyteensä sellaisena kuin olet, ja kaiken mitä Hän haluaa sinussa muuttaa, voi tapahtua vain kun Hän itse saa johtaa ja hallita koko prosessia. Saat kokea suurimman ihmeen, sisäisen uudistumisen.

Aasilla ratsastava kuningas

"Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'." (Matt.21:5)

Jeesus vaappui Jerusalemiin aasin kyydillä, ja sai aikaan totaalisen kaaoksen Jumalan temppelissä.

Inhimillisin silmin nähtynä kuva voi olla yllättävä ja hämmentävä, mutta niinkuin Jeesuksen teot aina, kuvastaa se täydellisesti Jumalan olemusta.

Hänen läsnäolonsa asuinpaikaksi tarkoitetusta pyhäköstä oli tehty markkinatori. Ylistyksen ja rukouksen hetkeksi tarkoitetusta uhraamisesta oli tullut suorituksenomainen, omavanhurskas teatterinäytös. Kansansa palvelijoksi tarkoitetuista papeista oli paisunut itsensä korottaneita poliitikkoja. Siksi he eivät tunnistaneet Kuningastaan Hänen tullessaan, eikä Kuningas osoittanut tuntevansa heitäkään. 

Tunnemmeko me Jeesuksen, kun Hän tulee luoksemme? Joutuuko Herra toteamaan hengellisyytemme ja seurakuntaelämän olevan pelkkää eksyttävää tyhjäntoimitusta? Otammeko vastaan aasilla ratsastavan Kuninkaan, vai vaadimmeko jotain silmän pyyntöä miellyttävämpää? Joutuuko Jeesus heittämään pyhäkkömme myyntipöydät ylösalaisin tehdessään tilaa rukousalttarille? Joutuuko Hän vitsansa voimalla pudottamaan meidät alas korokkeilta, joille olemme itsemme nostaneet?

Hän tuli lunastamaan henkensä hinnalla meidät yhteyteensä. Mutta me emme ole tahtoneet. Tahdomme mielummin hienoja ohjelmanumeroita ja hyvää viihdettä. Mutta vielä Hän kutsuu, vielä Hän kolkuttaa ovella, ja odottaa meidän vain avaavan oven ja sanovan: "Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen".

Ylistäminen ja vapaus

Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat. (Apt.16:25-26)

Voimme tätä kertomusta lukiessamme ajatella, että ylistäminen avasi vankilan ovet ja vankien kahleet. Mutta jos ylistäminen olisi saanut sen aikaan, miksi Paavali ei sitten myöhemmin vankilassa ollessaan vain alkanut ylistämään ja päässyt vapaaksi, vaan jäi istumaan ja mahdollisesti myös kuoli vankeudessa?

Siksi, koska ylistämisen tarkoitus ei ole tuoda meille tai lähimmäisillemme vapautusta ulkoisista vaikeuksista. Jos Jumala tahtoo vapauttaa meidät niistä ja tekee sen kun alamme ylistämään Häntä, niin tapahtukoon. Mutta ylistäminen ei ole kaupankäyntiä; "Sulle ylistys, mulle helpotus". 

Todellinen ylistäminen on aidon kiitollisuuden ja ilon pulppuamista sisimmästämme siitä hyvästä, että Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo vapauttanut meidät synnin ja pimeyden kahleista. Ulkoiset olosuhteet ovat sen jälkeen kaikki Hänen käsissään, ja voimme luottaa siihen että Hän johdattaa meidät aina oikeaan paikkaan, vaikka se tarkoittaisi ulkoisesti nähden vankeutta ja ahdistusta. 

Paavali ymmärsi tämän, ja kirjoitti siksi vankilassa ollessaan iloiten siitä, että "se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi" (Fil.1:8). Kun näemme hänen tavoin ja opimme ylistämään Jumalaa riippumatta siitä saammeko helpotusta ulkoisiin ahdistuksiin, olemme voittamattomia. 

Aito ylistys kumpuaa sisäisestä vapaudesta - olemme vapaita vaikka olisimmekin vankilassa.

Pieni eroavaisuus

Tee itsestäsi synnin ystävä, ja synti kutsuu sinua orjakseen.
Tee itsestäsi Jeesuksen orja, ja Jeesus kutsuu sinua ystäväkseen.

Hyvinä ja vaikeina aikoina

On helppoa kiittää ja ylistää Jumalaa silloin, kun elämä hymyilee. Silloin on kuitenkin hyvin mahdollista, että kiitämmekin ja ylistämmekin enemmän hyvää oloamme kuin Jumalaa.

Hengellisyys punnitaan vaikeina hetkinä. Kun silloin taivut kiittämään ja ylistämään Luojaa - ei olosuhteiden vuoksi, vaan Hänen olemuksensa vuoksi - silloin elät uskossa.

Vain Pyhän Hengen vaikuttaman uskon voimin on mahdollista kääntää katseensa näkyväisistä näkymättömiin, kiittää ja ylistää Herraa joka tilassa.

Hän on kanssamme

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt 28:20)

 'What Would Jesus Do?' eli 'Mitä Jeesus Tekisi?' on monen kristityn suosittelema elämänohje. Näennäisesti hyvältä vaikuttava kysymys on kuitenkin kirjaimellisesti otettuna surkea. Sillä tekisi-sanan konditionaalimuoto antaa oletuksen, että Jeesus on kuollut tai muuten vaan poissaoleva, ja meidän ristiksemme jää oman järkeilyn varassa yrittää pähkäillä, mitähän se Herra elämämme eri tilanteissa olisi tehnyt, jos olisi täällä.

Tällainen jossittelu on kuitenkin turhaa, sillä Hän on täällä kanssamme. Hän ei ole täällä enää juutalaisen nikkarin muodossa, vaan Pyhän Hengen kautta jokaisen uskovan sydämen muodossa. Meidän ei tarvitse kysyä tuulelta mitä Jeesus tekisi, vaan voimme kysyä suoraan Häneltä itseltään mitä Hän haluaa tehdä.

Hän kuulee ja tietää mitä haluamme ennenkuin ehdimme kysyäkään, ja on luvannut vastata, johdattaa ja antaa viisautta jokaiselle joka vilpittömällä sydämellä ja Jumalan lapsen uskolla Häneen turvautuu.

Rikkaat

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. (Ps 23:1)

Jeesus tuli tehdäkseen meidät rikkaaksi. Raamatun määritelmän mukaan rikkaus on sitä, että ei tarvitse mitään (Ilm 3:17). Tämä on osa johon jokainen Jeesuksen opetuslapsi on kutsuttu, sekä hengellisten että ajallisten tarpeiden suhteen. Hän täyttää meidät kaikin tavoin.

Mutta rikkaus ei tarkoita varastohuoneiden paisumista. Useimmiten Jumala täyttää tarpeemme sillä hetkellä, kun ne ovat ajankohtaisia. Kun opetuslasten piti ruokkia tuhansia, moninkertaisti Jeesus leivät ja kalat heille jaettavaksi. Kun Pietarin piti maksaa verot, ohjeisti Jeesus hänet onkimaan rahan kalan suusta. Kun apostolit tarvitsivat aasin viemään Jeesuksen Jerusalemiin, käski Hän heitä noutamaan sellaisen ventovierailta ihmisiltä, joiden sydämeen Isä oli jo vaikuttanut valmiutta luopua siitä.

Jeesuksella ei ollut inhimillisesti nähden mitään, mutta koska maailmankaikkeuden Luoja ja Hallitsija on Hänen Isänsä, oli Hänellä oikeus kaikkeen mitä maa kantaa päällään. Ja on edelleen. Hänen opetuslapsinaan ja Jumalan lapsina meidän ei tarvitse koskaan kokea puutetta mistään. Voimme joka hetki uskoa, että meillä on kaikki mitä tarvitsemme, ja kulkea kohti tulevia tarpeita - omia ja kohtaamiemme lähimmäisten - uskoen Jumalan täyttävän ne kaikki, kun vain Häneen yksin luotamme ja turvaamme kaikkien tarpeidemme täyttäjänä.

Kaikkeinpyhimpään

…meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään (Hebr. 10:19)

Jumalan maallisessa asumuksessa oli esipiha, sisäpiha, ja kaikkeinpyhin. Kaikkeinpyhin oli tavalliselta kansalta peitetty, kunnes Jeesuksen antaessa henkensä esirippu repesi ja sisäänpääsy tuli avoimeksi jokaiselle joka uskoo.

Kaikkeinpyhin kuvastaa Jumalan sydäntä. Kristuksessa me jotka olimme kaukana, olemme päässeet lähelle. Uskon kautta Jeesuksen veri puhdistaa meidät synnistä niin, että voimme astua sisään Luojan sydämeen, Hänen olemuksensa ytimeen.

Kun löydämme sieltä paikkamme, ja saamme kokea kuinka syvästi Isän sydän sykkii iankaikkista rakkautta meitä kohtaan, uskallamme myös itse avata Hänelle pääsyn omaan kaikkeinpyhimpäämme, pyhittää Herran Kristuksen sydämessämme.

Me rakastamme - myös Häntä - sillä Hän on ensin rakastanut meitä.

Eliaan hengessä ja voimassa

”Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." (Luuk 1:17)

Kun Messiaan maanpäällisen ilmestymisen aika oli täyttymässä, lähetti Jumala ensin palvelijansa Johannes Kastajan ”valmistamaan tietä” tulevalle vapahtajalle. Hän oli kuin herätyskello, joka ravisteli ihmisiä Jumalan hengessä ja voimassa valmistautumaan kohtaamaan Hänet, jonka todellinen kohtaaminen muuttaisi koko heidän elämänsä. Hänen sanomassaan oli sama terävyys, jolla profeetta Elia aikoinaan haastoi Israelin kansaa valitsemaan kummalla puolella seisoa, Pyhän Jumalan vai turhien epäjumalien.

Saman hengen, saman sanoman Jumala tahtoo kaikuvan ympäri maailman myös ennen Messiaan toista tulemusta. Mutta nyt Hän ei tahdo käyttää siinä vain yhtä miestä, vaan yhtä ruumista; Kristuksen seurakuntaa. Mitä lähemmäs loppua saavumme, ja mitä enemmän pimeys saa valtaa maan päällä, sitä kirkkaammin tulee kauttamme välittyä viesti: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

Meidät on ostettu

”Ja minä vannoin sinulle ja menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra, Herra; ja sinä tulit minun omakseni” (Hes 16:8)

Kun ihminen kokee sydämessään evankeliumin kutsun ja lähtee seuraamaan Jeesusta, tapahtuu hänelle jotain todella mullistavaa. Uskoon tuleminen ei ole pelkästään uusien näkemysten tai tapojen omaksumista; hengellisen uudestisyntymän kautta meistä todella tulee Jumalan lapsia, Hänen omiaan.

Pelastus joka vastaanotetaan sydämen uskolla, tarkoittaa sen jo tapahtuneen tosiasian hyväksymistä, että Jeesus on ristillä verellänsä ”ostanut Jumalalle ihmiset” (Ilm 5:9). Jokainen jolla on tuo sydämen usko ja tunnustaa sen suunsa todistuksella, julistaa niin ollen olevansa Hänen omaisuuttaan.

Jeesuksen opetuslapsi Paavali kirjoitti olevansa Hänen palvelija, käyttäen sanaa joka kirjaimellisesti tarkoittaa orjaa. Orjana oleminen tarkoittaa koko elämänsä ja tahtonsa täydellistä alistamista omistajallensa. Nimetessään itsensä niin, Paavali ilmaisi siis yksinkertaisesti ymmärtäneensä mitä evankeliumin sanoma ja todellinen sydämen usko merkitsee. Ja koko hänen elämänsä siitä lähtien oli tuon uskon hedelmää. Hän ei enää voinut pitää henkeänsä omanaan, sillä Jeesus oli ostanut sen ja maksanut siitä täyden hinnan.

Mekään emme voi muuta tehdä, kuin hyväksyä tuo kauppa ja tulla täysin ansiottomana Hänen omaksensa. Kukaan muu ei voi meitä sen jälkeen enää hallita, ei sen enempää synti, saatana, kuin oma lihammekaan; olemme nyt toisen Herran omistuksessa ja palveluksessa joten voimme sanoa kaikille entisille käskyttäjillemme lopulliset hyvästit. Vain tätä kautta saamme Jumalan valtakunnan ihmeelliset etuoikeudet ja Hänen Sanansa lupaukset osaksemme.

Oletko sinä ymmärtänyt ja uskonut evankeliumin?

Jumalan tekoja

"Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt" (Jes 26:12)

Ilman Jumalan Hengen vaikutusta ei meissä voi olla mitään hyvää. Ihmissilmin katsottuna parhaimmatkin teot ja jaloimmat aikomukset ovat Hänen pyhyytensä edessä kuin saastainen vaate. Tämä aluksi ehkä kauhistuttava tosiasia johdattaa meidät kuitenkin rauhaan, jota emme millään muulla tavoin voi kokea. Sillä se tulee, kun pääsemme lepoon omista teoista, yrityksistä ja ponnisteluista. Itselleen kuoleminen on tie tähän siunattuun lepoon.

Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomista että tekemistä, niin että Hänen hyvä tahtonsa voisi toteutua elämässämme. Jos meiltä siis löytyy hitusenkin tahtoa pyhään elämään, on se jo Jumalan tekoa. Kun sillä tahdolla alamme etsimään Jumalaa, oli sitä vain hiekanjyvän - tai sinapinsiemenen - verran, vaikuttaa Hän meissä aina vain lujempaa tahtoa. Ja kulkiessamme Hänen tahtonsa tiellä, vaikuttaa se myös väistämättä tekoja. Itse saamme rauhasta ja levosta käsin olla todistamassa, kun Jumala tekee tämän ihmeen. Hän tekee eläväksi meidät jotka olimme synteihin kuolleita, ja saamme Hengen voimassa elää Hänen tekojaan tehden!

"Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (Ef 2:10)

Uskon teot

Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi (Hebr 11:7)

Usko ja teot asetetaan usein toistensa vastakohdiksi, ja tekojen liittämistä pelastukseen pidetään lakihenkisyytenä. Määrätyllä tavalla tälle ajatukselle löytyy vahvat perusteet Raamatusta, kun asia vai ymmärretään oikealla tavalla. Mutta kun kokonaiskuva nähdään, ymmärretään samalla miten teot sittenkin liittyy pelastukseen.

Nooa ei rakentanut arkkia oman päähänpiston tai viisauden kautta. Vertauskuva ei puhu omalla voimalla pelastumisesta, vaan hän rakensi arkin Jumalalta uskon kautta saamansa ilmoituksen perusteella. Jumala pelasti Nooan perhekunnan kertomalla mitä on tulossa, ja käskemällä häntä rakentamaan arkin.

Jeesuksen seuraajat eivät pelastu omien ajatustensa tai tekojensa perusteella. Ne osoittavat jokaisen ihmisen pyhän Jumalan edessä syyllisiksi, ilman toivoa pelastuksesta. Siksi Jeesus kuoli, pelastaakseen meidät synneistämme. Uskon kautta otamme vastaan tuon pelastuksen ja tulemme siitä osalliseksi, ilman lain suorittamista tai omia yrityksiä.

Pelastuksen vastaanottaville Jumala on ilmoittanut ja käskenyt: ”Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen” (Room 6:19). Uskon kautta voimme vastaanottaa myös tämän ilmoituksen ja olla kuuliaiset sen käskylle. Kun vastaanotamme -Kristuksen valmistaman pelastuksen, saamme pelastuksen sinetiksi Pyhän Hengen jonka voimalla voimme uskon kautta ”rakentaa arkkia”, antaa itsemme Jumalalle ja uskonkuuliaisuudessa elää Hänen mielen mukaista elämää.

Uskon teot ovat Jeesuksen seuraajan elämää. Kunnia niistä tulee Jumalalle, joka niiden kautta rakennuttaa pelastuksen arkkia, pyhää ja vapautettua seurakuntaansa. Olkaamme siis kuuliaisia, ja eläkäämme Hänen tahtoaan toteuttaen, uskon ja armon kautta jota Hän osaksemme tahtoo mittaamattomasti antaa!

Eläväksi uhriksi

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (Room 12:1)

Paavali viittaa tässä Vanhan Testamentin uhrikäytäntöön. Vertauskuva on selkeä ja yksiselitteinen. Kun jotain uhrattiin Herralle, se kuoli ja vietiin alttarille tulen kulutettavaksi. Vanhan liiton aikaiset uhrit olivat esikuvia täydellisestä Uhrikaritsasta, Jeesuksesta Kristuksesta joka kuoli kertakaikkisesti sovittaen koko maailman synnit. Uskonelämän kilvoittelussa ei ole kyse siitä, että koittaisimme tulla kelvollisemmaksi; meidät on jo täydellisesti sovitettu Hänen verensä kautta ja tehty täydellisen kelvollisiksi Jumalan valtakuntaan.

Kun saamme mieleemme tämän ilmestyksen ja sydämeemme vakuuden pelastuksesta, alamme nähdä maanpäällisen elämän täysin uusin silmin. Meillä ei ole enää mitään saavutettavaa, eikä mitään menetettävää. Itsensä uhriksi antaminen ei ole mahdollista ilman tätä ilmestystä, joka ainoastaan voi vapauttaa meidät inhimillisestä laskelmoinnista ja saada meidät ilolla luovuttamaan itsemme Jumalan pyhän tulen kulutettavaksi.

"Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä" (1 Joh 3:16). Kun uhraamme itsemme Isän käsiin, ottaa hän elämämme ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia ilmieläviä todistuksia Hänen uhrautuvasta ja kärsivästä rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.

Missä olet?

Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: "Missä olet?" (1.Moos.3:9)

Nämä olivat Luojan ensimmäiset sanat syntiin langenneelle ihmiselle. Niihin kiteytyy koko Raamatun sanoma.

Jumala etsii ihmisiä. Hän etsii sinua.

Ei Hän etsi sinua tuomitaksesi, vaan pelastaaksesi sinut. Saadaksesi sinut Hänen yhteyteensä. Hän etsii sitä niin syvästi, että antoi ainoan Poikansa sen vuoksi. Hän jätti taivaan loiston ja tuli alas maan pimeyteen etsimään sinua, ja lopulta Hän otti selkäänsä painavan ristin ja käsiinsä naulojen veriset jäljet, löytääkseen sinut. 

Vielä Raamatun viimeisellä sivulla kaikuu vielä sama kutsu: '"Tule!" (Ilm.22:17). Sinun ei tarvitse enää piileskellä ja yrittää peitellä itseäsi pyhän Jumalan silmiltä, sillä Jeesuksen sovintoveren kautta Hän tahtoo antaa kaikki syntisi anteeksi ja puhdistaa sinut kaikesta vääryydestä. Ristillä on jokaiselle avattu uusi ja elävä tie Jumalan yhteyteen, myös sinulle rakas lukija.

 Kun kuulet Jumalan etsivän sinua, voit astua esiin ilman häpeää ja pelkoa. Vastaamalla kutsuun teet Jumalan ilon täydelliseksi, ja saat kokea sitä täydellistä iloa myös itse sisimmässäsi. 

Älä jää yksin pimeään, vaan anna Hänen löytää sinut.

Pyhän Hengen ydinsanoma

"Kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion" (Joh 16:8)

Jeesus tekee tässä ytimekkään yhteenvedon Pyhän Hengen tehtävästä maan päällä. Hän antaa ensin meille ilmestyksen syntisyydestämme. Sitten Hän vie meidät ristin juurelle näkemään kuinka Jeesus siellä tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta me Hänessä tultaisiin vanhurskaiksi eli viattomiksi Jumalan silmissä. Lopuksi Pyhä Henki kirkastaa ymmärryksellemme tämän maailman tuomion, jotta voisimme yhtyä Jumalan lihallemme antamaan tuomioon ja antaa Hengen pyhittää itsemme, eli erottautua tuhoon tuomitusta maailmasta Jumalan lapsiksi ja Hänen valtakuntansa kansalaisiksi.

Tämän kaiken Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan Sanan kautta, ”sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (1 Joh 5:7, v.1776 käännös). Mutta Jumala ei lähettänyt Pyhää Henkeä tekemään näitä tehtäviä itsenäisesti; vaikka Hän ei ihmisapua tarvitsekaan, valitsi Hän silti meidät työtovereikseen. Hän vuodatti Henkensä palvelijoidensa sydämiin, tehdäkseen meistä Hänen todistajiaan ja Henkensä työn välikappaleita. Joten tämä Pyhän Hengen tehtävä on myös meidän tehtävämme. ”Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla" (Joh 3:34). 

Jos haluamme olla Jumalan palvelijoita, on meidän siis toimittava Pyhän Hengen alaisuudessa julistaen koko evankeliumia: syntiä, vanhurskautta ja tuomiota. Lihallisessa vaelluksessa viihtyvät sielut haluavat kuulla vain vanhurskaudesta, mutta jos jätämme kertomatta synnistä ja tuomiosta, emme itse asiassa julista täyttä evankeliumia, vaikka rististä puhuisimmekin. Ymmärtämättömät sanovat synnistä ja tuomiosta puhumista lain julistamiseksi, vaikka se tosiasiassa kuuluu täydelliseen evankeliumiin.

Voimmeko todella ajatella Pyhän Hengen olevan sanomamme takana, jos tietoisesti jätämme kaksi kolmasosaa Hänen ydinsanomastaan sivuun?

Jumala särkee ja parantaa

"Minä kuoletan ja minä teen eläväksi, minä lyön ja minä parannan" (5 Moos 32:39)

Jumalan Sanassa on ihmeellinen ja ainutlaatuinen kyky, samaan aikaan särkeä ja parantaa.

Se särkee kovan kuoren jonka maailma on saanut meidät rakentamaan särkyneen sielumme suojaksi, mutta samalla se parantaa meidän sisimpämme sellaiseksi kuin meidät on tarkoitettu olemaan.

Se kuolettaa synnin orjuuteen ja kuoleman kiroukseen kahlitun vanhan ihmisemme, mutta samalla se tekee eläväksi ja vapauttaa iankaikkisuutta varten valmistetun uuden luomuksen Kristuksessa. 

Se vaatii meitä luopumaan kaikesta katoavaisesta, mutta samalla lupaa antaa meille paljon enemmän katoamatonta ja iankaikkisesti kestävää.

Se lupaa meidän joutuvan kokemaan maailmassa vainoa, ahdistusta, pahanpuhumista ja pilkkaamista, mutta samalla todistaa meidän olevan Jumalan ja enkelien silmissä tämän maailman ruhtinaita arvostetumpia. 

Se sytyttää omantuntomme syyllisyyden helvetinliekkeihin, mutta myös sammuttaa nuo liekit armon meren elävällä vedellä. 

Jumalan Sana on kaksiteräinen miekka, jonka kumpaakaan terää ei voi tylsyttää, ilman että miekasta katoaa terä kokonaan.

Jumalan valtakunta, tässä ja nyt

Uskoon tuleminen ja uskossa eläminen ei ole vain sitä, että ymmärrämme joitakin asioita todeksi. Se on Jumalan valtakunnan todeksi elämistä. Uusi testamentti puhuu Jumalan valtakunnasta tämän maailmanajan jälkeen tulevan autuuden ohella myös preesens-muodossa, tässä hetkessä läsnäolevana. Se ei vielä ole näkyvä realiteetti, mutta se on koko ajan keskellämme hengellisessä, aisteilta kätketyssä ulottuvuudessa. Uskoontulo tarkoittaa pohjimmiltaan sitä että astumme sisään Jumalan valtakuntaan, ja se todella tapahtuu kun ihminen aidosti uskoon.

Pelastuminen, eli Jumalan valtakuntaan sisään pääseminen tapahtuu yksin armosta, Jumalan Kristuksessa meille valmistaman sovitustyön ansiosta. Mutta jos mietimme mitä toiseen valtakuntaan siirtyminen tarkoittaa, niin siihen kuuluu olennaisesti uuden valtakunnan tapojen oppiminen ja niihin mukautuminen. Ja jos vain ihmisten hallitsemien valtakuntien välinen muutto edellyttää muutosta, kuinka paljon enemmän sitten se, kun siirrymme valtakuntaan jota iankaikkinen, maat ja taivaat luonut Jumala yksin hallitsee? Valtakuntaan, joka eroaa tästä syntiin langenneesta maailmasta kuin valo pimeydestä?

Ymmärrämme siis, että muutos on radikaali. Niin kutsuttu pelastussanoma jossa ei ole tätä radikaalin muutoksen vaatimusta, ei ole Jumalan mielen mukainen sanoma. Se saattaa tuoda meille kyllä aivan oikean tiedon pelastuksesta, mutta ei ohjaa meitä astumaan siihen oikeasti sisälle. Meidän tulee kyllä odottaa tulevaa maailmanaikaa ja laittaa toivomme siihen, mutta jos emme jo tässä elämässä ala elämään Jumalan valtakunnan kansalaisina, voi odotus olla turhaa.

Usein sanoma vesitetään, koska nähdään mahdottomana että syntinen ihminen voisi elää jo tässä maailmanajassa Jumalan valtakunnan elämää. Mutta Sana sanoo, että evankeliumi on Jumalan voima. Kutsu astua sisälle Jumalan valtakuntaan kulkee käsi kädessä lupauksen kanssa, että me saamme Jumalan mittaamattoman voiman avuksemme kaikkeen mitä siinä tarvitsemme. Hän uudistaa, puhdistaa, pyhittää, muovaa, parantaa ja vahvistaa meitä niin, että meistä tulee Hänen valtakuntansa mallikansalaisia. Kaikki kunnia siitä tulee siten yksin Hänelle, jonka työn hedelmiä me saamme kunnian olla.

Muutos on radikaali, mutta ei tapahdu kokonaisvaltaisesti yhdessä hetkessä. Maahanmuuttajalla kestää aina aikansa oppia uuden valtakunnan tavat ja kulttuuri. Sitä varten Raamattu on meille annettu, se on Jumalan Sanan perimmäinen tehtävä. Toimia opaskirjanamme, kertoa meille minkälaiseen valtakuntaan olemme siirtyneet ja minkälaisten lainalaisuuksien vaikutuspiirissä nyt elämme. Ja sisimpäämme annettu Pyhä Henki toimii siinä henkilökohtaisena oppaanamme.

Kun tutkimme sanaa Hengen johdossa, avautuu se meille ja uskon kautta alamme hengellisin aistein nähdä ja kokea Jumalan valtakuntaa ympärillämme. Opimme tällä tavalla jatkuvasti paremmin elämään sen mukaan, ja tuomaan sitä kautta sen kirkkautta tähän pimeään maailmaan jonka keskellä vielä samalla elämme. Tätä on itse asiassa Jeesuksen todistajana toimiminen; ei mitään mitä itse varsinaisesti tekisimme, vaan Jumalan valtakunnan kansalaisena elämistä.

Astukaamme sisään Jumalan valtakuntaan ja eläkäämme autuaasti sitä todeksi tänäkin päivänä!

Parannus pelastukseksi

Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen (2 Piet 3:9)

Parannukseen kehoittamista ja synnistä varoittamista pidetään joskus tuomitsemisena ja väärämielisenä. Mutta totuus on täysin päinvastainen; parannukseen kehoittaminen tapahtuu juuri siksi, että ihmiset pelastuisivat tuomiolta. Pyhässä Hengessä tuodut nuhteet ja parannussaarnat kirpaisevat ainoastaan ihmisen vanhaa syntistä luontoa eli lihaa; uutta luomusta Kristuksessa ne eivät kosketa millään tavalla, vaan kirkastavat vain syvemmin Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen meille antamaa armoa. Sillä silloin Henki vakuuttaa ja tekee meille uskon kautta todeksi, että Hän todella kantoi kaikki syntimme ja rikkomuksemme. Ja niin kaikki nuhteet kohdistuvatkin meidän sijasta ristiinnaulittuun Kristukseen, sillä sovintoveren kautta Jumala näkee vanhan luontomme ristiinnaulittuna Hänen kanssaan.

Mutta jos vielä olemme lihan vallassa, sattuvat Pyhän Hengen nuhteet meihin. Silloin lihamme ei ole vielä kuollut yhdessä Kristuksen kanssa emmekä voi sen tähden todella uskoa sovitustyöhön ja elää siinä vapaudessa, rauhassa ja ilossa jonka tiedämme Hänen meille lahjoittaneen. Lihan sääliminen ei ole lähimmäisen rakastamista, sillä liha on ihmisen pahin vihollinen. Alkaen itsestämme, ja ulottaen jokaiseen lähimmäiseen, jonka edestä Jumala on antanut saman armon ja tahtoo vetää hyvyytensä kautta meidän tavoin parannukseen.

Sen tähden Sanan terävän miekan nuhteet ja ojennukset ovat meille koetukseksi; jos niiden edessä vielä vihastumme ja kapinoimme, tai koemme syyllisyyttä ja alamme puolustelemaan itseämme, ei Pyhä Henki ole vielä saanut kirkastaa meille ristintyön todellista merkitystä, eikä Hän ole sen kautta saanut täydellistä valtaa sydämessämme vaan olemme vielä lihallisia. Omatekoisen itsensä parantelemisen sijaan Jumala tahtoo silloin kirkastaa meille syvemmin ristin todellisuutta, niin että lihamme voisi kokea täydellisen kuoleman ja uusi luomus vapautuisi elämään. Niin pääsemme tilaan jossa nuhteet eivät enää satu meihin, sillä tiedostamme että ne koskevat vain lihaamme. Ja samalla tiedostamme lihamme jo kuolleen Jeesuksen kanssa ristillä, eikä kuollutta voi mikään enää satuttaa.

Olosuhteiden yläpuolelle

Jumala kutsuu ihmisiä ulos tästä maailmasta. Tämä kummallinen lause tarkoittaa, että vaikka uskovina yhä elämme täällä maan päällä kaikkien muidenkin tavoin, on meillä sisäisesti jotain sellaista joka on tämän maailman ulottumattomissa. Olemme Jumalan Valtakunnan kansalaisia, ja meille kuuluu sen myötä tuon Valtakunnan etuoikeudet ja lainalaisuudet.

Jumalan Valtakunta on täynnä rauhaa, iloa, oikeudenmukaisuutta, rakkautta ja pyhyyttä. Siellä ei tunneta mitään muuta. Tässä maailmassa on synnin tähden paljon muutakin, ja joudumme uskovinakin kohtaamaan ja tuntemaan ne ulkoisesti eläessämme tässä maailmanajassa. Mutta Jumala on Sanassaan antanut meille valtavan lupauksen joka voi olla todellisuutta kaikille Jeesuksen seuraajille. Me voimme elää olosuhteiden yläpuolella, niin että tämän maailman ahdistusten ja kaiken mikä on ristiriidassa Jumalan Valtakunnan asioita vastaan, ei tarvitse horjuttaa meitä!

Jumala kutsuu meitä vapauteen tästä maailmasta. Kun luovumme siitä, jätämme taaksemme synnin pimeyden ja otamme vastaan Jumalan tarjoaman vapauden, saamme kokea todeksi tämän ihmeellisen lupauksen. Mikään ei enää horjuta sisäistä rauhaamme ja iloamme, sillä se perustuu Valtakuntaan joka ei horju. Tämä maailma katoaa ja kaikki mikä siinä on, joten voimme kokea täydellisen turvan vain elämällä Jumalan Valtakunnan kansalaisina, uloskutsuttuna ja erotettuina tästä maailmasta. Emme enää perusta elämäämme ja identiteettiämme sen katoavaisten asioiden varaan, vaan kiinnitymme todelliseen kotiimme, jossa saamme viettää iankaikkisuuden.

Oletko sinä jo saanut kokea tämän todeksi? Voit kokea sen, ja se voi olla kestävää niin että jokaisena elämäsi hetkenä elät siinä. Anna Pyhän Hengen valloittaa sydämesi ja tehdä tämän lupauksen sinulle todellisuudeksi, niin saat sisimpääsi ilon, rauhan, rakkauden ja pyhyyyden joka kestää olosuhteista riippumatta.

Kaikki on uskosta

Jumala on kätkenyt kaikki lahjansa - siunauksensa, voimansa, apunsa, kokemuksen Hänen läsnäolosta ja lohdutuksesta ja johdatuksesta - aivan kaiken Hän on kätkenyt uskoon. Meidän ei tarvitse yrittää pitää hallinnassa lukemattomia asioita, riittää kun pidämme uskon. Uskon kautta meille avautuu yhteys Jumalaan, ja sitä kautta ulottuvillemme tulee kaikki mitä ikinä voimme tarvita.

Usko on vertauskuvallisesti kuin kippo, jolla ammennamme vettä virtaavasta lähteestä. Jumala on edeltä valmistanut tiemme jokaisen askeleen ja tietää kaikki tarpeemme, ja Hänen lähteensä virtaa hengellisessä maailmassa keskellämme joka hetki tarjoten juuri sitä, mitä milloinkin tarvitsemme. Voimme joka tilanteessa kääntää sydämemme ja mielemme Luojan puoleen, pyytää apua, ja ottaa se vastaan sellaisena kuin Hän sen milloinkin antaa. Tarvitsemme siihen ainoastaan uskoa.

Mitä tällainen usko sitten on? Ja miten se saadaan? Kirjoitusten mukaan tämä usko on erityislaatuista uskoa, joka on mahdollista saada vain Pyhän Hengen lahjana. Ihmisen oman uskon avullakin voidaan saada aikaan paljon hyvää ja ihmeellistä, ja tietyssä määrin myös Jumalan tahdon mukaisia asioita, mutta vain Pyhän Hengen vaikuttaman uskon kautta voidaan elää täydesti sitä elämää jota Jumala on itse kullekin suunnitellut. Elämää johon meidät on luotu, jossa tulemme kestävästi ja ulkoisista olosuhteista riippumattomasti onnellisiksi, ja jonka kautta tarkoituksemme maan päällä toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.

Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta on avain tämän uskon, Pyhän Hengen lahjan vastaanottamiseen. Elävän Jumalan Henki toimii jatkuvasti maan päällä, tehden työtään jokaisen ihmisen sydämessä, niin että tulisimme näkemään kuinka tarvitsemme Hänen valmistamaa pelastusta. Hengen vaikutuksesta alamme tiedostamaan syntisyytemme, ja lopulta tulemme pisteeseen jossa ymmärrämme olevamme inhimillisen luontomme puolesta oleellisella tavalla turmeltuneita. Jumalan täydelliseksi tarkoittama luomistyö on mennyt synnin tähden pilalle, eikä sitä voi omin keinoin parantaa. Likaisin käsin ei saa itseään puhtaaksi.

Mutta toivo ei olekaan mennyt! Ilosanoma on vastaus, joka kääntää asetelman päälaelleen. Taivaallinen Isämme lähetti maan päälle synnittömän ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ja laittoi Hänen päällensä koko ihmiskunnan syntivelan. Hän kärsi meille kuuluvan rangaistuksen ja sovitti tuomion sijaisena meidän puolestamme, lahjana jota emme pysty mitenkään maksamaan eikä sitä meiltä odotetakaan. Vastaanottamalla tämän lahjan Jumala näkee Kristuksen sovitustyön kautta meidät puhtaina ja viattomina, ja antaa sisimpäämme Pyhän Hengen lahjan, ja sen myötä tämän ihmeellisen yliluonnollisen uskon.

Uskoontulossa Pyhä Henki uudistaa meidät ja kuvainnollisesti pesee meidät hengellisessä mielessä puhtaiksi synnin saastasta. Meistä tulee sisäisen ihmisen osalta sellaisia, jollaiseksi ihminen alunperin luotiin. Ja mikä tärkeintä ja parasta, saamme elää jatkuvassa yhteydessä Luojamme kanssa. Silloin meille avautuu tuo valtava siunauksen virta, jossa kaikki hengelliset ja henkiset ja fyysiset tarpeemme tulevat täydellisesti täytetyksi. Sillä saamme lahjaksi uskon, joka kohdistuu täydelliseen Jumalaan. Häneen joka on luonut koko maailmankaikkeuden, joka omistaa kaiken ja joka hallitsee kaikkea mitä olemassa on.

Tarvitsemmeko muuta ollaksemme rauhallisin ja turvallisin mielin? Eikö tämä tietoisuus tuo meille onnellisuuden jota mikään ei voi horjuttaa? Sillä kaikki mikä sitä yrittää, on Jumalan edessä hiekanjyvänen. Kun meillä on Jeesuksen usko Pyhän Hengen lahjan kautta, voimme rauhoittaa sydämemme ja mielemme tällä tietoisuudella, ja elää jokaisen henkäyksen, ottaa jokaisen askeleen iloiten ja kiittäen Luojaa tästä valtavasta armosta jonka Hän meille on antanut!

Parannuksen ilosanoma

Raamatun ja kristillisen julistuksen yksi keskeisimpiä teemoja on sanoma parannuksen teosta. Tämä herättää kuulijoissa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Valitettavasti usein sanoma ymmärretään väärin, ja sen kautta kuva koko kristillisestä elämästä sekä Jumalasta vääristyy ja monet saattavat sen myötä hyljätä kristinuskon. Toisaalta se voi saada myös aikaan kristinuskoa tunnustavien keskuudessa vinoutunutta, ilotonta ja synkkämielistä uskonnon harjoitusta, tai sitten parannuksen teon hylkäämistä ja virheelliseen armon käsitykseen turvautumista. Mutta kun parannuksen teon sanoma ymmärretään oikealla tavalla, on se valtava ilosanoma joka johtaa ihmisen vapauteen, iloon ja rauhaan, tervehenkiseen ja  täyteen elämään.

Parannuksen teko merkitsee evankeliumiin uskomista. Ei ole todellista uskoa evankeliumiin ilman parannuksen tekoa, eikä myöskään parannuksen tekoa ilman uskoa evankeliumiin. Tämä ilmenee itse asiassa jo evankeliumin sanomasta: Jeesus otti ristillä päällensä meidän syntimme. Se ei ole ainoastaan teoriaa, vaan todellisuutta. Hän tuli vapauttamaan ihmiskunnan synnin vallasta, ja jokainen joka uskoo tähän evankeliumin sanomaan saa osakseen tuon vapauden.

Asiaa voi havainnollistaa vertauskuvalla. Meistä jokainen on vankilassa, ja vankila on synti joka hallitsee meitä luonnollisessa tilassamme. Voimme vapautua sieltä omin voimin yhtä vähän kuin tuomiotaan kärsivät vangit todellisessa elämässä. Sitten ovelle ilmestyykin henkilö, joka avaa oven ja kertoo tulevansa meidän puolestamme vankilaan, niin että me pääsemme vapaaksi.

Parannuksen teko on sitä, että astumme ulos tuosta vankilasta. Niin sanottu usko ilman parannuksen tekoa, on kuin jäisimme tuohon vankilaan vaikka ovi on auki ja Jeesus tahtoo tulla meidän puolestamme vankilaan. Voimme kuvitella olevamme siellä Jeesuksen kanssa, mutta se on mahdottomuus. Jeesus kuoli jotta me olisimme vapaita, jos me jäämme synnin vankilaan ei Hänen sovitusuhrinsa armo ole tullut meidän osaksemme.

Myös niin sanottu parannuksen teko ilman evankeliumiin uskomista on mahdottomuus. Se on yhtä toivotonta, kuin paksujen seinien takana tyrmässä viruvan vangin yritys vapautua omin voimin. Ovelimmat saattavat onnistua karkaamaan oikeasta vankilasta, mutta synnin vankilasta voi vapautua vain evankeliumin sanoman kautta.

Parannuksen teko on ilosanoma; saamme elää vapaina synnin vallasta, hengellisestä pimeydestä ja kuolemasta ja kaikesta siihen kuuluvasta ahdistuksesta. Jeesus on avannut oven, meidän tarvitsee vain astua siitä ulos. Jumala antaa siihenkin voiman Pyhän Henkensä kautta, joka on vuodatettu kaikkien niiden avuksi jotka uskovat. Kun lähdemme ulos, jätämme syntielämän taaksemme ja alamme elämään vapaudessa, on tuo suunnattoman suuri voima apunamme jokaisella askeleella.

Eläkäämme siis parannuksessa riemullisin mielin!