Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (Room 12:1)
Paavali viittaa tässä Vanhan Testamentin uhrikäytäntöön. Vertauskuva on selkeä ja yksiselitteinen. Kun jotain uhrattiin Herralle, se kuoli ja vietiin alttarille tulen kulutettavaksi. Vanhan liiton aikaiset uhrit olivat esikuvia täydellisestä Uhrikaritsasta, Jeesuksesta Kristuksesta joka kuoli kertakaikkisesti sovittaen koko maailman synnit. Uskonelämän kilvoittelussa ei ole kyse siitä, että koittaisimme tulla kelvollisemmaksi; meidät on jo täydellisesti sovitettu Hänen verensä kautta ja tehty täydellisen kelvollisiksi Jumalan valtakuntaan.
Kun saamme mieleemme tämän ilmestyksen ja sydämeemme vakuuden pelastuksesta, alamme nähdä maanpäällisen elämän täysin uusin silmin. Meillä ei ole enää mitään saavutettavaa, eikä mitään menetettävää. Itsensä uhriksi antaminen ei ole mahdollista ilman tätä ilmestystä, joka ainoastaan voi vapauttaa meidät inhimillisestä laskelmoinnista ja saada meidät ilolla luovuttamaan itsemme Jumalan pyhän tulen kulutettavaksi.
"Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä" (1 Joh 3:16). Kun uhraamme itsemme Isän käsiin, ottaa hän elämämme ja tekee meistä Kristuksen kaltaisia ilmieläviä todistuksia Hänen uhrautuvasta ja kärsivästä rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti