Raamatun ja kristillisen julistuksen yksi keskeisimpiä teemoja on sanoma parannuksen teosta. Tämä herättää kuulijoissa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Valitettavasti usein sanoma ymmärretään väärin, ja sen kautta kuva koko kristillisestä elämästä sekä Jumalasta vääristyy ja monet saattavat sen myötä hyljätä kristinuskon. Toisaalta se voi saada myös aikaan kristinuskoa tunnustavien keskuudessa vinoutunutta, ilotonta ja synkkämielistä uskonnon harjoitusta, tai sitten parannuksen teon hylkäämistä ja virheelliseen armon käsitykseen turvautumista. Mutta kun parannuksen teon sanoma ymmärretään oikealla tavalla, on se valtava ilosanoma joka johtaa ihmisen vapauteen, iloon ja rauhaan, tervehenkiseen ja täyteen elämään.
Parannuksen teko merkitsee evankeliumiin uskomista. Ei ole todellista uskoa evankeliumiin ilman parannuksen tekoa, eikä myöskään parannuksen tekoa ilman uskoa evankeliumiin. Tämä ilmenee itse asiassa jo evankeliumin sanomasta: Jeesus otti ristillä päällensä meidän syntimme. Se ei ole ainoastaan teoriaa, vaan todellisuutta. Hän tuli vapauttamaan ihmiskunnan synnin vallasta, ja jokainen joka uskoo tähän evankeliumin sanomaan saa osakseen tuon vapauden.
Asiaa voi havainnollistaa vertauskuvalla. Meistä jokainen on vankilassa, ja vankila on synti joka hallitsee meitä luonnollisessa tilassamme. Voimme vapautua sieltä omin voimin yhtä vähän kuin tuomiotaan kärsivät vangit todellisessa elämässä. Sitten ovelle ilmestyykin henkilö, joka avaa oven ja kertoo tulevansa meidän puolestamme vankilaan, niin että me pääsemme vapaaksi.
Parannuksen teko on sitä, että astumme ulos tuosta vankilasta. Niin sanottu usko ilman parannuksen tekoa, on kuin jäisimme tuohon vankilaan vaikka ovi on auki ja Jeesus tahtoo tulla meidän puolestamme vankilaan. Voimme kuvitella olevamme siellä Jeesuksen kanssa, mutta se on mahdottomuus. Jeesus kuoli jotta me olisimme vapaita, jos me jäämme synnin vankilaan ei Hänen sovitusuhrinsa armo ole tullut meidän osaksemme.
Myös niin sanottu parannuksen teko ilman evankeliumiin uskomista on mahdottomuus. Se on yhtä toivotonta, kuin paksujen seinien takana tyrmässä viruvan vangin yritys vapautua omin voimin. Ovelimmat saattavat onnistua karkaamaan oikeasta vankilasta, mutta synnin vankilasta voi vapautua vain evankeliumin sanoman kautta.
Parannuksen teko on ilosanoma; saamme elää vapaina synnin vallasta, hengellisestä pimeydestä ja kuolemasta ja kaikesta siihen kuuluvasta ahdistuksesta. Jeesus on avannut oven, meidän tarvitsee vain astua siitä ulos. Jumala antaa siihenkin voiman Pyhän Henkensä kautta, joka on vuodatettu kaikkien niiden avuksi jotka uskovat. Kun lähdemme ulos, jätämme syntielämän taaksemme ja alamme elämään vapaudessa, on tuo suunnattoman suuri voima apunamme jokaisella askeleella.
Eläkäämme siis parannuksessa riemullisin mielin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti