Parannus pelastukseksi

Hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen (2 Piet 3:9)

Parannukseen kehoittamista ja synnistä varoittamista pidetään joskus tuomitsemisena ja väärämielisenä. Mutta totuus on täysin päinvastainen; parannukseen kehoittaminen tapahtuu juuri siksi, että ihmiset pelastuisivat tuomiolta. Pyhässä Hengessä tuodut nuhteet ja parannussaarnat kirpaisevat ainoastaan ihmisen vanhaa syntistä luontoa eli lihaa; uutta luomusta Kristuksessa ne eivät kosketa millään tavalla, vaan kirkastavat vain syvemmin Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen meille antamaa armoa. Sillä silloin Henki vakuuttaa ja tekee meille uskon kautta todeksi, että Hän todella kantoi kaikki syntimme ja rikkomuksemme. Ja niin kaikki nuhteet kohdistuvatkin meidän sijasta ristiinnaulittuun Kristukseen, sillä sovintoveren kautta Jumala näkee vanhan luontomme ristiinnaulittuna Hänen kanssaan.

Mutta jos vielä olemme lihan vallassa, sattuvat Pyhän Hengen nuhteet meihin. Silloin lihamme ei ole vielä kuollut yhdessä Kristuksen kanssa emmekä voi sen tähden todella uskoa sovitustyöhön ja elää siinä vapaudessa, rauhassa ja ilossa jonka tiedämme Hänen meille lahjoittaneen. Lihan sääliminen ei ole lähimmäisen rakastamista, sillä liha on ihmisen pahin vihollinen. Alkaen itsestämme, ja ulottaen jokaiseen lähimmäiseen, jonka edestä Jumala on antanut saman armon ja tahtoo vetää hyvyytensä kautta meidän tavoin parannukseen.

Sen tähden Sanan terävän miekan nuhteet ja ojennukset ovat meille koetukseksi; jos niiden edessä vielä vihastumme ja kapinoimme, tai koemme syyllisyyttä ja alamme puolustelemaan itseämme, ei Pyhä Henki ole vielä saanut kirkastaa meille ristintyön todellista merkitystä, eikä Hän ole sen kautta saanut täydellistä valtaa sydämessämme vaan olemme vielä lihallisia. Omatekoisen itsensä parantelemisen sijaan Jumala tahtoo silloin kirkastaa meille syvemmin ristin todellisuutta, niin että lihamme voisi kokea täydellisen kuoleman ja uusi luomus vapautuisi elämään. Niin pääsemme tilaan jossa nuhteet eivät enää satu meihin, sillä tiedostamme että ne koskevat vain lihaamme. Ja samalla tiedostamme lihamme jo kuolleen Jeesuksen kanssa ristillä, eikä kuollutta voi mikään enää satuttaa.