Jeesus tekee tässä ytimekkään yhteenvedon Pyhän Hengen tehtävästä maan päällä. Hän antaa ensin meille ilmestyksen syntisyydestämme. Sitten Hän vie meidät ristin juurelle näkemään kuinka Jeesus siellä tehtiin synniksi meidän tähtemme, jotta me Hänessä tultaisiin vanhurskaiksi eli viattomiksi Jumalan silmissä. Lopuksi Pyhä Henki kirkastaa ymmärryksellemme tämän maailman tuomion, jotta voisimme yhtyä Jumalan lihallemme antamaan tuomioon ja antaa Hengen pyhittää itsemme, eli erottautua tuhoon tuomitusta maailmasta Jumalan lapsiksi ja Hänen valtakuntansa kansalaisiksi.
Tämän kaiken Pyhä Henki vaikuttaa Jumalan Sanan kautta, ”sillä kolme ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat” (1 Joh 5:7, v.1776 käännös). Mutta Jumala ei lähettänyt Pyhää Henkeä tekemään näitä tehtäviä itsenäisesti; vaikka Hän ei ihmisapua tarvitsekaan, valitsi Hän silti meidät työtovereikseen. Hän vuodatti Henkensä palvelijoidensa sydämiin, tehdäkseen meistä Hänen todistajiaan ja Henkensä työn välikappaleita. Joten tämä Pyhän Hengen tehtävä on myös meidän tehtävämme. ”Hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla" (Joh 3:34).
Jos haluamme olla Jumalan palvelijoita, on meidän siis toimittava Pyhän Hengen alaisuudessa julistaen koko evankeliumia: syntiä, vanhurskautta ja tuomiota. Lihallisessa vaelluksessa viihtyvät sielut haluavat kuulla vain vanhurskaudesta, mutta jos jätämme kertomatta synnistä ja tuomiosta, emme itse asiassa julista täyttä evankeliumia, vaikka rististä puhuisimmekin. Ymmärtämättömät sanovat synnistä ja tuomiosta puhumista lain julistamiseksi, vaikka se tosiasiassa kuuluu täydelliseen evankeliumiin.
Voimmeko todella ajatella Pyhän Hengen olevan sanomamme takana, jos tietoisesti jätämme kaksi kolmasosaa Hänen ydinsanomastaan sivuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti